Uusia ystävyyssuhteita ja yhdessä tekemisen iloa

4.3.2026Hanna Hannukainen, Minna Kahala, Reetta-Kaisa KuusiluomaUutiset

Yhdessä pakoon -hankkeen keskiössä on kuntouttavia elementtejä sisältävän pakopelin työstäminen. Pakopeliä työstetään tiiviisti yhdessä mielenterveyden ja neurokirjon pulmia omaavien nuorten/ nuorten aikuisten kanssa.  Hankkeen puitteissa on kokoontunut neljä pienempää kehittäjäryhmää eri puolilla Satakuntaa ja jokainen ryhmä on ideoinut omaa erilaista pakopeliään.

Neljä henkilöä askartele pöydän ääressä kartongista lappuja.
Pakopelin demoversion toteutusta hanketiimillä.

Pakopelin kehittäminen on jo lähtökohtaisesti pitkä prosessi ja yhteisiä tapaamisia kunkin kehittäjäryhmän kanssa kertyy reilusti. Pelin suunnittelu, toteutus, tuotanto ja jakelu tehdään yhdessä nuorten kanssa, mikä vahvistaa heidän osallisuuttaan kuntouttavien palveluiden kehittäjinä. On myös sanottava, että pelikehityksen prosessi itsessään on ollut monella tapaa positiivinen ja kuntouttava: Erityisen hienoa on ollut huomata, miten vahvasti nuoret ovat sitoutuneet pakopelin kehittämiseen. Pakopeli on selvästi tullut nuorten “omaksi”, eikä kyse ole enää vain hankkeen tuotoksesta tai vaateesta. Lisäksi on ollut aika yllättävääkin huomata, että nuorille on ollut lähes kunnia-asia rakentaa tarinaa ja tehtäviä ihan itse, vaikka esimerkiksi tekoälyn mahdollisuuksia hyödyntämällä, olisi joskus asioita voinut edistää “helpomman kautta”.

Kuvaavaa on, että ryhmän kokoontumisiin on haluttu osallistua, vaikka nuoren elämäntilanne olisi asettanut sille haastetta. Esimerkiksi muutto toiselle paikkakunnalle ymmärrettävästi tekee osallistumisen yhteisiin tapaamisiin jonkin verrankin hankalammaksi, mistä huolimatta nuori on halunnut tehdä tiettyjä erityisjärjestelyitä päästäkseen tapaamisiin.  Taikka oman jaksamisen puutteessa hetkellisen ryhmästä poisjäämisen jälkeen nuori on palannut toimintaan, ja vastaanotettu muun ryhmän toimesta luontevasti ja ilolla takaisin kehittämistyöhön.

Kaksi henkilöä työskentelevät pöydän ääressä pakopeliä erilaisilla papereilla. Päässään heillä on eeg-myssyt.
Pelin kehittämisen ohessa testattiin myös vuorovaikutusta EEG-mittauksin yhteistyössä EHEÄ-hankkeen kanssa.

Mikä sitten on sitouttanut osallistujia ryhmätoimintaan? Ehkä yhtenä tekijänä voisi nostaa kehittäjäryhmien ilmapiirin, jossa jokainen saa osallistua yhteiseen tekemiseen juuri omien taitojensa ja voimavarojensa puitteissa – ja tässä voi olla paljonkin vaihtelua ryhmätapaamisesta toiseen. Joku on saattanut haluta olla ensin seurailijan roolissa ehkä pitkäänkin, mutta vaivihkaa roolit ovat muuttuneet; pian tilannetta tarkkaillut ryhmäläinen on saattanut olla hyvinkin keskeisessä roolissa ideoimassa uusia käänteitä pakopeliin. Onkin ollut hienoa huomata, miten ryhmätapaamiset ovat toimineet alustana uusille “aluevaltauksille”: joku on saattanut rohkaistua oman mielipiteensä sanoittajana, toiselle uutta on ollut jakaa toisille vaikkapa omia taiteellisia lahjojaan, kolmas on oivaltanut olevansa tarkka huomaamaan epäjohdonmukaisuuksia pelissä ja neljäs on ehkä uskaltanut solmia uusia tuttavuuksia ja ystävyyksiä. Nämä eivät ole mitään aivan pieniä juttuja – varmasti jokainen tunnistaa, ettei aikuisena vaikkapa uusien ystävyyssuhteiden solmiminen ole mikään itsestään selvyys – varsinkaan, jos omat voimavarat ovat eri syistä olleet koetuksella.

Materiaalia peliä varten on tuotettu paljon, ja pelin tarinat ovatkin saaneet monta kerrosta. Tarinan ja pulmatehtävien keksimisessä on käytetty luovuutta ja villejäkin ideoita on ollut lupa heitellä ilmoille. Tapaamisissa on ollut läsnä huumori ja yhteinen tekemisen meininki. Jokainen on saanut toimia omilla vahvuuksillaan eikä minkäänlaista syrjimistä ole ollut nähtävissä. Monelle ryhmäläiselle on ollut tärkeää myös hankkeen tuottama uusi osaaminen: hankkeeseen osallistumisen myötä esimerkiksi omaan ansioluetteloon voi merkitä pelikehitystyöhön osallistumisen – ja lisäksi kehitettävän pelin kanteen painetaan tietysti kehittäjätiimiin kuuluvien nuorten nimet.

Kuten sanottua Yhdessä pakoon -hankkeessa työskentely tiiviisti nuorten parissa on ollut olennaista. Silti se ei yksin riitä vaan äärimmäisen tärkeänä taustavoimana on ollut toimiva yhteistyö alueen ammattilaisten kanssa. Vasta, kun hankkeella on kumppaneina sitoutuneita yhteistyötahoja, on päästy rakentamaan vetovoimaisia pelikehitysprosesseja. Yhdessä pakoon -hanke onkin ollut hienoa matka pelillisyyden äärelle, mutta myös aitoihin kohtaamisiin ja toimiviin yhteistyösuhteisiin.

EU:n osarahoittama -logo.

Yhdessä pakoon – yhdenvertaisuutta ja osallisuutta pelillisyydellä -hanke on Euroopan unionin osarahoittama ESR+.

Jaa artikkeli

Lue myös