Nykypäivänä ruoka on enemmän kuin vain polttoainetta – se on osa kulttuuria, tärkeitä hetkiä ja identiteettiä. Siksi yksilön suhde ruokaan ja syömiseen, eli ruokasuhde, vaikuttaa merkittävästi psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Hyvä ruokasuhde tukee kehon kuuntelua, joustavaa syömistä ja ruokailun iloa, kun taas ristiriitainen suhde ruokaan voi johtaa syyllisyyteen, stressiin ja epätasapainoiseen syömiskäyttäytymiseen.
Ruokasuhde muovautuu koko elämän ajan
Ruokasuhteen muodostuminen alkaa jo ennen syntymää, koska äidin ruokatottumukset vaikuttavat lapsiveden kautta sikiön makumieltymyksiin (tutkimus 1). Lapset osaavat luonnollisesti säädellä syömistään nälkä- ja kylläisyyssignaalien mukaan, mutta vähitellen ulkoiset tekijät, kuten sosiaalisen median dieettivinkit, alkavat ohjailemaan syömiskäyttäytymistämme, esimerkiksi erilaisten rajoitusten tai kieltojen muodossa.
Vanhempien roolimalli on keskeinen tekijä terveen ruokasuhteen kehityksessä. Terveyttä edistävät elämäntavat rakennetaan jo lapsena, ja yleensä nämä tavat seuraavat aikuisuuteen asti. Erityisesti teini-ikä on herkkää aikaa ruokasuhteen ja kehonkuvan kehittymisen kannalta. Aikuistumisen myötä ruokasuhteeseen alkaa vaikuttamaan biologisten signaalien lisäksi muun muassa omat arvot ja asenteet, kehonkuva sekä ympäristön olosuhteet. Ruokasuhde kattaa myös tunteet, ajatukset, uskomukset ja tavat, jotka liittyvät ruokaan ja syömiseen (tutkimus 2).
Ruokasuhde ja terveys
Yksilön valistamista ja vastuuttamista omasta terveydentilastaan on viime vuosina kritisoitu, koska tiedon lisääntyminen ei ole osoittautunut riittäväksi tekijäksi käyttäytymisen muutokselle. Vain yksilöä vastuuttamalla unohdetaan, että jokapäiväiset ruokavalinnat syntyvät monimutkaisten, osittain automatisoitujen, prosessien seurauksena, joihin vaikuttavat tahdonvoiman lisäksi myös monet sosiaaliset, kulttuuriset, infrastruktuurilliset ja taloudelliset tekijät.
Ruokasuhteen viitekehys on kehitetty vaihtoehdoksi perinteiselle yksilön vastuuta painottavalle ravitsemuskasvatukselle (tutkimus 2). Ruokasuhteen viitekehyksessä syömistä ei pidetä vain kehon ruokkimisena vaan osana sosiaalista, kulttuurista ja psyykkistä hyvinvointia. Mallissa on huomioitu laajasti esimerkiksi yksilön resurssit, sosiaaliset roolit sekä itsearvostus osana ruoanvalintaa. Ruokasuhde nähdään alati muuttuvana, ja sitä muovaa jatkuvasti ruokaan liittyvät kokemukset – hyvässä ja pahassa.
Kehosuhde on osa hyvinvointia
Ruokasuhteen viitekehys kattaa myös kehosuhteen eli yksilön kokemuksen omasta kehostaan. Kehosuhde liittyy ulkonäön lisäksi tunteisiin ja identiteettiin ja siispä myös hyvinvointiin. Keskustelu erilaisten kehojen moninaisuudesta on lisääntynyt, ja on tunnistettu, että isompikokoisiin ihmisiin kohdistuu paljon ennakkoluuloja (tutkimus 3). Vaikka lihavuus lisää riskiä monille sairauksille, ei paino ole terveyden ainoa mittari. Terveyttä edistävien elintapojen omaksuminen voi saada aikaan paljon terveyshyötyjä, vaikkei muutoksia painossa tapahtuisikaan. Terveydenhuoltoa tulee tarjota kaikille tasapuolisesti painosta riippumatta, eikä ruoasta nauttimisen kuulu olla vain normaalipainoisten etuoikeus.
Kunnioitus ja hyväksyntä itseä ja omaa kehoa kohtaan on tärkeää riippumatta kehon koosta. Myönteinen kehosuhde auttaa luottamaan kehon luontaisiin kylläisyys- ja nälkäsignaaleihin, mikä tukee tasapainoista syömistä. Sen sijaan kielteinen suhde kehoon voi johtaa rajoittavaan syömiseen sekä diettikierteeseen. Itsemyötätunnon, eli lempeän ja hyväksyvän suhtautumisen itseensä ja epäonnistumisiinsa, on todettu edistävän painonhallintaa sekä positiivisia ruokavaliomuutoksia (tutkimus 4).
Tasapainoa ruokasuhteen ja terveellisyyden välillä
Miten voi ylläpitää tervettä ruokasuhdetta, mutta myös syödä terveyttä edistävästi ja samalla hyväksyä itsensä sen näköisenä ja kokoisena kuin on? Nykyinen ruokaympäristö, joka houkuttelee nopeisiin, energiapitoisiin valintoihin, haastaa arjen ruokapäätöksiä jatkuvasti. Lisäksi sosiaalinen media vääristää kuvaamme ihanteellisesta kehosta ja täydellisestä ruokavaliosta. Terveellinen ruokavalio ei tarkoita täydellisyyttä, vaan siihen kuuluu myös herkuttelu. Voisikin ajatella niin, että täydellinen ruokavalio keholle ei ole terveellinen mielelle.
Hyvän ruokasuhteen tunnuspiirteitä ovat kylläisyyssignaalien kuunteleminen, ruokaan liittyvät neutraalit tai myönteiset tunteet, syömisen hallinnassa pysyminen ilman tiukkaa kontrollointia sekä tunteiden käsittely muilla tavoilla kuin ruoan avulla. Tasapainon löytäminen vaatii toki tietoisuutta, mutta myös itsemyötätuntoa ja lempeää suhtautumista epäonnistumisiin. Kun ruokavalinnat tukevat sekä mielen että kehon hyvinvointia ja syöminen pysyy hallinnassa ilman tiukkaa kontrollia, voivat terveyttä edistävä ruokavalio ja hyvä ruokasuhde kulkea rinnakkain.
Yhteenveto:
- Ruokasuhde tarkoittaa yksilön suhdetta ruokaan ja syömiseen, ja se kattaa myös ajatukset, tunteet ja käyttäytymisen ruokailun ympärillä.
- Ruokasuhde rakentuu jo lapsena läheisten roolimallin sekä ympäröivän kulttuurin ohjaamana, ja usein lapsuudessa opitut tavat seuraavat aikuisuuteen.
- Hyväksyntä omaa kehoa kohtaan sekä itsemyötätunto edistävät painonhallintaa sekä positiivisia ruokavaliomuutoksia
- Terveellinen syöminen voidaan yhdistää terveeseen ruokasuhteeseen kuuntelemalla kehon nälkä- ja kylläisyyssignaaleja, syömällä säännöllisesti ja suhtautumalla sallivasti kaikkiin ruokiin.
Kirjoittaja
Emma Järvensivu
Ravitsemustieteen opiskelija Helsingin yliopistossa
Työharjoittelijana Mind Nutrition-hankkeessa
Lähteet
Tutkimus 1: Ventura, A. K., Phelan, S., & Silva Garcia, K. (2021). Maternal Diet During Pregnancy and Lactation and Child Food Preferences, Dietary Patterns, and Weight Outcomes: a Review of Recent Research. Current nutrition reports, 10(4), 413–426. https://doi.org/10.1007/s13668-021-00366-0
Tutkimus 2: Talvia, S., & Anglé, S. (2018). Kohti vaikuttavampaa ohjausta – ruokasuhteen viitekehys ravitsemuskasvatuksen lähestymistapana. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 55(3). https://doi.org/10.23990/sa.74156
Tutkimus 3: Westbury, S., Oyebode, O., van Rens, T., & Barber, T. M. (2023). Obesity Stigma: Causes, Consequences, and Potential Solutions. Current obesity reports, 12(1), 10–23. https://doi.org/10.1007/s13679-023-00495-3
Tutkimus 4: Brenton-Peters, J., Consedine, N. S., Boggiss, A., Wallace-Boyd, K., Roy, R., & Serlachius, A. (2021). Self-compassion in weight management: A systematic review. Journal of psychosomatic research, 150, 110617. https://doi.org/10.1016/j.jpsychores.2021.110617
